Jäsenyrittäjä soitti ja kertoi ideastaan: voisiko liikenneasemien annoskokoihin tuoda muitakin vaihtoehtoja kuin perusmättöannoksen? Tilaamalla vaikka s-koon annoksen saisi kevennettyä ruokailuaan kuin huomaamattaan. Puhelu sattui sopivasti, kun teemme lehteen hyvää työelämää -numeroa. Onhan se, mitä suuhunsa pistää, aivan keskeistä ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Pitää olla helppoa syödä vähemmän, jos niin tahtoo. Olisiko vaatekokosysteemi sitten ratkaisu ylensyöntiin, mene ja tiedä, mutta onpa nyt tämä kissa (ruoka)pöydälle nostettu.
Meillä on tässä numerossa ihanat haastattelut kahdelta erilaiselta yrittäjältä, vai pitäisikö sanoa kolmelta, sillä tuusulalaiset Anne ja Jouni Sipilä ovat kuin joutsenpari, erottamattomia työssä ja vapaalla. Parivaljakko alkoi hoitaa kuljetuksia yhdessä, kun lapset kasvoivat. Nupin jakaminen parantaa yrittäjäparin elämänlaatua. Yrittämisen stressi väheni, kun automäärää pienennettiin reippaasti. Nyt nelipäiväistä työviikkoa tekevä pariskunta lataa akkunsa Lapissa, luonnossa ja monipuolisesta liikunnasta.
Kansijuttumme kuljetusyrittäjä Timo Ojala selvisi vakavasta uupumuksesta. Hän aloitti nuorena isänsä perustamassa firmassa ja ahkeroi koulutukset ja tutkinnot yritystoiminnan kehittämisen ohella. Yrittäjäksi ryhdyttyä autoja ja työntekijöitä kertyi lisää, ja vaikka hieno työporukka hoiti vaativat kuljetukset mallikkaasti, kasvu kuormitti yrittäjää. Kaikkea oli liikaa, ja lopulta oli pakko viheltää peli poikki. Timo kertoo jutussamme omin sanoin, kuinka kävi läpi pitkän tien ja selvisi. Upea tarina, kiitos!
Sekä Sipilät että Timo Ojala päätyivät supistamaan kuljetustoimintaa jaksaakseen paremmin. Se ei tietenkään ole koko totuus hyvästä työelämästä kuljetusyrityksissä. Myös suuremmassa yrityksessä voi yrittäjä voida hyvin. Kyse on ennen kaikkea ihmisistä: Onko lähelläni ihmisiä, joille voin luottaa osan vastuistani? Osaanko olla hyvä johtaja näillä reunaehdoilla, juuri näille ihmisille, itseäni rikkomatta?
Muistan, että kun itse aloittelin työelämässä, oli suorastaan muodikasta olla ”vähän perfektionisti”. Asenne tarttui. Oli vahvuutta, ettei näyttänyt heikkoutta. Onneksi muoti on muuttunut, ja minä myös. Nykyään ajattelen, että on vahvuutta luottaa muihin ja antaa vastuuta pois. Kenenkään ei tarvitse yksin hallita kaikkea, vähempi riittää.
Rennompaa syksyn alkua!
