Pääsin osallistumaan Liikenneturvan järjestämälle opintomatkalle Osloon. Norjassa otetaan 0-visio tosissaan ja yhteistyötä tehdään toimialojen poikki, viranomaisten ja järjestöjen tiiviissä yhteistyössä. Tulokset ovat vahvat. Jäimme varmasti jokainen pohtimaan, mitä malleja Suomi voisi tarjota norjalaisille.
Trygg Trafikk on Norjan vastine Liikenneturvalle. Ennen 0-vision lanseerausta 1990-luvulla Norjan tieliikenteessä menehtyi vuosittain keskimäärin 306 henkilöä. Vuonna 2000 asetetun liikennekuolemien 0-vision jälkeen määrä on saatu painettua keskimäärin 115:een. Vuoteen 2021 mennessä on saavutettu 70 prosentin lasku. Tavoitteena on, ettei kukaan kuolisi liikenteessä enää vuonna 2050.
Kaunistuneiden lukujen taustalla on kansallinen tieliikenteen liikenneturvallisuusohjelma, jota lähdettiin kehittämään vuonna 2002. Työssä iso joukko liikenteen sidosryhmiä määrittelee yhdessä tavoitteet sekä niihin liittyvät konkreettiset toimenpiteet ja ennen kaikkea sitoutuu tavoitteisiin omassa toiminnassaan.
Saimme katsauksen juuri valmistuneeseen Nasjonal tiltaksplaniin 2022-2025, joka luovutettiin liikenneministeri Ivar Nygårdille viime maaliskuussa. Sen laatiminen vei 14 kuukautta, ja työhön osallistui useita kymmeniä liikenteen sidosryhmiä, joukossa SKALin sisarjärjestö NLF.
”Teillä Suomessa nämä eivät asiat taida ihan niin paljon kiinnostaa.”
Norjalaisten kohteliaasti mutta suoraan esitetty käsitys virallisen Suomen asenneilmastosta oli, että meillä ei näitä asioita pidetä kovin tärkeinä. ”Pidetään toki, siksihän olemme täällä”, vakuutimme.
Toisaalta jouduimme myöntämään, että meillä on ollut agendalla paljon isoja asioita, ja fokus juuri liikenneturvallisuuteen ei ole ollut terävin. ”Nato, Venäjä”, norjalaiset nyökyttelivät. Olisimme voineet jatkaa listaa sanomalla ”raha”.
Pohjoismaisen epämuodolliset välit ja tiedonkulku viranomaisten, päättäjien ja sidosryhmien kesken ovat liikenteen ja liikenneturvallisuuden kannalta iso etu. Se pätee niin Norjaan kuin Suomeenkin. Norjalla on kuitenkin meitä enemmän rahaa, kenties vielä matalammat hierarkiat sekä korostetun rento kanssakäyminen järjestöjen ja viranomaisten kesken. Mitä liikenneturvallisuuteen tulee, toimijoilla tuntuu olevan vahvasti yhteinen käsitys prioriteeteista. Se auttaa totta kai paljon.
Norjalaiset vaikuttavat hyvin tehokkailta ja systemaattisilta toimissaan. Reipas vuosi on mille tahansa kansalle lyhyt aika saada kasaan yksityiskohtainen 200-sivuinen liikenneturvallisuusohjelma, josta kaikki asianosaiset ovat tietoisia ja jota vieläpä pannaan täytäntöön, ennen kuin painomuste on kuivunut.
Litet bättre
Norjalaiset tekevät käytännössä pitkälti samoja asioita kuin me. Esimerkiksi kampanjointi on tärkeä osa Trygg Trafikkin toimintaa. Mielipidekyselyllä selvitellään asenteita vaikkapa pyöräilykypärän käyttöön, palkataan influenssereita puhumaan aiheesta ja teetetään kampanjavideoita. Ei mitään, mitä meillä ei tehtäisi.
Katsomamme norjalaisten kampanjavideot ovat hauskoja ja oivaltavia, niissä on julkisuuden henkilöitä ja niitä pyöritetään pitkään, jopa 3-5 vuotta. Hienoa, mutta kampanja yksin ei tuo tuloksia.
Kampanjan rinnalla kulkeekin ohjelmallista toimintaa. Työ jalkautuu kuntiin ja kouluihin. Kunnat voivat sertifioitua Trygg Trafikkin kriteereillä liikenneturvalliseksi kunnaksi. Sen jälkeen ne noudattavat ohjelmaa ja tekevät sovitut toimenpiteet.
Raskaan liikenteen näkökulma
Vierailemme myös SKALin sisarjärjestössä, 3 000 kuljetusyrityksen NLF:ssä, joka on kiinteästi mukana kansallisessa liikenneturvallisuussuunnitelmassa. Isäntänämme toimiva johtaja Jan-Terje Mentzoni kollegoineen on laatinut meille perusteellisen katsauksen.
Yhtenä NLF:n liikenneturvallisuuden toimintalinjana on koululaisille suunnattu Venner på veien (ystävät tiellä) -ohjelma, johon on liittynyt lähes 1 300 oppilasta 34 koulusta. Järjestö jäsenineen on mukana koulujen liikennekasvatustyössä, jossa 1.- ja 2.-luokkalaiset oppivat muun muassa raskaan liikenteen ajoneuvojen katvealueista ja heijastimien tärkeydestä.
Tämäkin on toimintaa, jota SKAL jäsenyhdistyksineen, -yrityksineen ja kumppaneineen on tehnyt vuosien ajan. Erona on, että emme ole nimenneet ja paketoineet liikennekasvatustyötämme palvelutuotteeksi ja kiertäneet kouluja markkinoimassa sitä. Puheenjohtajamme ei myöskään ole tietääkseni kontannut lähikoulun lattioilla liikennematon päällä, kuten Norjan yhdistyksen puheenjohtaja mielellään tekee. Jään pohtimaan asiaa.
"Puheenjohtajamme ei ole tietääkseni kontannut liikennematolla."
Myös yritysten vastuullisuudesta on pyöräytetty oma ohjelma, Fair Transport, yhdessä ruotsalaisen sisarjärjestön kanssa. Projektipäällikkö Eivind Karikosken mukaan 239 NLF:n jäsenyritystä on sertifioitunut järjestelmään, joka edellyttää hakemusta ja eräänlaista auditointia, jossa yhteensä viisi henkilöä hyväksyy yrityksen mukaan. Vaatimukset ovat kovat ja sertifikaatti voimassa vain vuoden kerrallaan. NLF toivoo, että ennen pitkää yhä useampi kuljetusasiakas alkaa edellyttää Fair Transportiin sitoutumista toimijoiltaan.
Suomalaisittain Fair Transport vaikuttaa hivenen jäykältä, mutta ainakin voi olla varma, että sen läpäissyt yritys toimii kaikin puolin rehdisti. Kysyn ISO-sertifioinneista, joita meillä arvostetaan ja kuulemme, että vain noin 60 jäsenyritystä on ISO-sertifioitu. Pidän sitä yllättävän pienenä määränä. Esimerkiksi vuoden 2015 Kuljetusbarometrissä 135 jäsenyrityksellä oli ISO 9001 ja 70:llä ISO 14 001. Löytyikö viimein teema, jossa olemme jopa Norjaa edellä?
ISO ei toki tee autuaaksi, mutta se auttaa yritystä toimimaan vastuullisesti. Lisäksi isot ostajat ja etenkin kunnat edellyttävät yrityksiltä kytkeytymistä Vastuu Groupin Luotettava Kumppani -järjestelmään, joka kerää viranomaislähteistä yrityksen tiedot samaan rajapintaan ja hälyttää poikkeamista.
SKAL on pitänyt esillä reilun kuljetuksen käsitettä ja julkaissut oppaita, joiden avulla kuljetusasiakkaat voivat helposti varmistua kuljetuspalvelun lainmukaisuudesta. Viimeksi kampanjoimme teemasta vuonna 2020.
Parannettavaa totta kai löytyy ja systematiikkaa, ohjelmallisuuttakin saisi olla enemmän, mutta nähdäkseni emme Suomessa tule Norjan perässä vastuullisuuskysymyksissä.
Liikkuvat tien päällä
Tapa, jolla liikenteen säätely ja valvonta toteutetaan, on Norjassa saman kaltainen kuin meillä. Suomen virtaviivaistaessa poliisitoimiaan vuonna 2014 Norja jatkoi liikkuvaa poliisiaan, joka on toiminut vuodesta 1937. Paikallispoliisin rinnalla toimiva liikkuva poliisi käsittää noin 285 ammattilaista tien päällä, 20 konttoritehtävissä ja 40 automaattisessa nopeusvalvontakeskuksessa. Lisäksi henkilöitä paikallispoliisista saatetaan lainata liikkuviin joukkoihin 5-6 vuoden määräajaksi viikon koulutuksen jälkeen.
Apulaispoliisipäällikkö Roar Skjelbred Larsenin mukaan liikkuva poliisi vastaa lähinnä valtakunnanväylien valvonnasta, ja paikallispoliisi huolehtii kuntien teistä liikkuvan poliisin tuella. Kuten kaikkialla liikenteessä, Norjassakin pieni vähemmistö aiheuttaa suurimman osan ongelmista: päihteet, ylinopeus ja turvavyön laiminlyönti ilmenevät tyypillisesti samoissa havereissa. Joka päivä noin 140 000 automatkaa ajetaan lääkkeiden tai päihteiden vaikutuksen alaisena, ja ylinopeus on mukana kolmanneksessa vakavista onnettomuuksista. Sähköisiä sakkolappuja ropisee vuosittain 100 000 kiinteinä liikennevirhemaksuina ja 250 000 kappaletta automaattivalvonnasta.
Norja sääti muun muassa ensimmäisenä maailmassa viiden promillen rajoituksen päihtymykselle. Osana nollavisiota raja alennettiin vuonna 2001 kahteen promilleen. Kun joku on ehdottanut norminpurun hengessä vaikkapa höllennyksiä nuorten ajokortti-ikärajaan tai ikäihmisten ajokyvyn todistamiseen, Trygg Trafikk ja samanmieliset sidosryhmät ovat kokoontuneet yhteen lobbaamaan esitykset kumoon.
Ihmiset niitä virheitä tekevät kaikkialla, mutta Norjassa lähdetään siitä, että virheet voidaan kitkeä sitkeällä työllä ja toimenpideohjelmilla sekä asettamalla standardeja. Tästä tekemisen kulttuurista, asenteesta ja uskosta jatkuvaan parantamiseen voimme hyvässä mielessä, ilman itseruoskintaa, oppia ja tehdä omaa, entistä parempaa tulosta.
Muutamia lukuja ja esimerkkejä Norjasta
16-17 % koko ajoneuvokannasta sähköautoja
80-90 % uusista ajoneuvoista on sähköisiä
70-80 kaasukuorma-autoa myyty Norjassa 2021
55 vuotta raskaan liikenteen kuljettajien keski-ikä
15 000 uusien kuorma-auton kuljettajien tarve 10 vuodessa
60 työntekijää Norjan Liikenneturvassa (Trygg Trafikk)
Takk til vertene våre vid NLF: Jan-Terje Mentzoni, Guttorm Tysnes, Throleif Foss, Dag Nordvik, Eivind Karikoski og Jens Olaf Rud och vid Trygg Trafikk Tori Grytli, Tanja Loftsgarden, Miriam Kvanvik, Bård Morten Johansen og kolleger.
Merkittävimmät vakavia liikennevahinkoja vähentäneet tekijät Norjassa 2000-2019:
- Ajonopeuksien alentaminen (22,2 %)
- Tienparannukset (21,2 %)
- Turvallisemmat ajoneuvot (16,5 %)
- Nuorten ja ikäihmisten loukkaantumisriskejä alentavat toimet (11,3 %)
Merkittävimmät, onnettomuuksia vähentävät tienparannustoimet
- Moottoriteiden rakentaminen
- 1+2 -kaistatiet
- Kiertoliittymät vaarallisiin risteyksiin
Auttajat tien päällä
Raskaan liikenteen vertaistukipalvelun (020 345 888) esikuva ”Kollega Hjelpen” käynnistyi Norjassa vuonna 1994. Sen kautta noin 60 vapaaehtoista auttaa vuosittain noin 40 kuljettajaa vuodessa, yleensä tuoreeltaan onnettomuuspaikalla. Meillä kyse on vapaaehtoisten kuunteluavusta puhelimessa.
