Olen aiemmin pääkirjoituksessa viljellyt henkilökohtaista tsemppilausettani ”mitään ei saa, jos ei tee”. Iskulause alkoi jälleen kaikua korvissani elokuussa. Kävin kotimme pohjakerroksen kimppuun raivausasenteella ja maalipurkein varustettuna. Haasteellisen tilanteesta teki, että remonttivietti ei iskenyt muihin perheenjäseniin. Yhden seinän käsittely johti seuraavaan ilman sen kummempaa etukäteissuunnittelua, sillä teki vain mieli saada aikaiseksi. Jälki on ihan siistiä, mutta perheeni ei ole kovin innoissaan. Bisnestermein: jätin sitouttamatta organisaation ja jäin ilman sen tukea. Nyt yritän markkinoida ratkaisujani sille ja se nihkeilee vastaan.
Tiedän, sooloilu on huono juttu, mutta entä jos ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä yksin tai jättää tekemättä? Jos koko yritys on yksissä käsissä? Luulisi tällaisia kokemuksia piisaavan, sillä ”yrittäjä ja auto” on varsin tyypillinen jäsenprofiili. Koetimme löytää kuljetusyrittäjiä, jotka yrittävät ilman merkittävää tukea sukulaisilta tai yhteistyökumppaneilta. Emme löytäneet tällaisia ”lonely ridereita”, sillä yrittäjän ympärillä on harvoin todella autiota.
Tapasimme Kajaanissa maitoautoilija Matti Kanniaisen pienten poikiensa kanssa. Hänen tulevaisuuden suunnitelmansa menivät uusiksi yrittäjäisoisän menehdyttyä. Matti otti yrityksen vetääkseen lapsesta saakka saadun opin turvin ja itsenäistyi edeltäjän tavoista vähitellen. Nyt hän valmentaa alalletulijoita työharjoittelussa ja on huolissaan nuorten motivaation puutteesta. Kuljetusala on palveluala ja työvoimaa tarvitaan, joten vain asenne ratkaisee, onko nuoresta alalle. Lue Ullan kirjoittama juttu.
Kirsi-Mari jututti Sipoossa Tom Malmbergia, joka aloitti uransa vihannesten kuljettajana, vaihtoi ostotehtäviin ja ryhtyi mökkihuoltoyrittäjäksi. Siitä poiki rautakauppa ja kysynnän ajamana kuljetusliike. Jutusta voi päätellä, että menestys perustuu yrittäjän omaan ehtymättömään energiaan, hyviin kumppanuuksiin ja uteliaisuuteen, joka ajaa tarttumaan aina seuraavaan haasteeseen. Myös Sipoossa huolettaa heikko työvoiman saatavuus, joka asettuu kasvun esteeksi.
Yksinolosta voi joskus syntyä suuria ajatuksia tai tekoja, ja monen suomalaisen torpan perusta on yksinään ponnistelu. Kuljetusyrittäjä-lehti ei kuitenkaan ole tällainen torppa. Juttumme syntyvät, kun saamme jäsenyhdistysten vetäjiltä tai suoraan yrittäjiltä vinkkejä, mistä sattuisi löytymään kiinnostava yritys, ja otamme yhteyttä. Verkostomme merkittävä solmukohta lähtee Etelä-Suomen Kuljetusyrittäjien toimitusjohtaja Timo Rantasen mukana. Jos vain voisin, säilöisin hänen kokemuksensa ja lakoniset huomionsa talteen – ihan aikuisten oikeesti! Sieltä sitten ammentaisin, jos tarvitsisin tietoa tai kontaktia, tai olisin valmis kuulemaan sen vähemmän suositun totuuden asiasta kuin asiasta. Omasta ja Kuljetusyrittäjä-lehden puolestani kiitän Timoa siitä auliudesta, jolla hän on tietojaan jakanut, ja toivotan antoisia eläkepäiviä!
Ja kellariin laskeutui rauha… no ei aivan, mutta perheeni alkaa olla sujut tohinoideni kanssa nyt kun näkee järjestyksen orastavan kaaoksen alta. Käynnistin rempan hätäisesti, mutta vahinkoa ei sattunut. Sitä paitsi voin aina syyttää torpanraivaajahenkeä, jonka kutsuun on pakko vastata...
Energistä syksyn alkua!
